Kryptot ovat jatkuvassa muutoksessa ja luovat tulevaisuutta, jonka takia ne tulivat nopeasti osaksi arkea ja yhä enenevissä määrin yritysten kasvusuunnitelmia. Vauhdilla tulleen ilmiön takia, nimitykset eivät ole tulleet virallisista lähteistä vaan olemme alkaneet käyttää arkisia ilmaisuja kryptoista, vaikka niitä ei voi suoraan verrata esimerkiksi tuttuihin euroihimme.
Verokontekstissa käytetään yhä sanaa “virtuaalivaluutta”, vaikka se ei vastaa näiden digitaalisten varojen todellista käyttötarkoitusta tai taloudellista luonnetta. Verohallintokin muuttunee puhumaan MiCa-asetuksen mukaisesti virtuaalivaroista, vaikka vielä näin ei ole. (linkki Verohallinnon sivuille)
Suomen sanakirjan mukaan valuutta tarkoittaa valtion tai alueen rahaa. Miltei kaikki valuutat ovat Fiat-rahaa eli valuutalla ei ole todellista itseisarvoa vaan sen arvo perustuu hallinnon säännöksiin ja sopimukseen valuutan asemasta laillisena vaihdonvälineenä. Yksinkertaistettuna siis tällaisen valuutan arvo perustuu uskoon siitä, että Fiat-muoto rahasta toimii vakaana valuuttana.
Virallinen valuutta määritellään valtion tai alueen lainsäädännön kautta, ja se on rahayksikkö, joka hyväksytään lailliseksi maksuvälineeksi kyseisellä alueella. Esimerkiksi euro on tällainen virallinen valuutta. Joissain tapauksissa, kuten euron kohdalla, valuutta määritellään kansainvälisillä sopimuksilla. EU-maat, jotka ovat liittyneet euroalueeseen, ovat sopineet euron käytöstä Maastrichtin sopimuksen ja muiden EU-säädösten kautta.
Lain nojalla Suomessa maksuvälineenä on euro, joka perustuu EKP:n (Euroopan keskuspankki) säädöksiin. Valuutalla on siis aina takaaja, euron tapauksessa EKP. Lisäksi valuutan tarkoitus on toimia maksuvälineenä vaihdossa. Tällaiseen lokerointiin kryptot eivät sovi, sillä ne eivät täytä valuutan kriteereitä. Kryptot voivat toimia maksuvälineenä, mutta niiden päätarkoitus on toimia monelle sijoituskohteina eli varoina.
Itävaltalaisen taloustieteilijän Ludwig von Misesin mukaan yksilön vapaus ja markkinatalous ovat keskeisiä tekijöitä taloudellisessa järjestyksessä. Kryptovaluutat tarjoavat yksilöille mahdollisuuden hallita varojaan ilman keskuspankkien tai pankkien välikäsiä, mikä sopii Misesin näkemykseen valtion intervention minimoinnista. Samalla ne haastavat perinteistä rahapolitiikkaa, jota Mises kritisoi pitäen keskuspankkien kontrollia talouden vääristymiin ja inflaatioon johtavana tekijänä.
Kryptoja myydään ja ostetaan markkinoilta, jolloin hinta määräytyy täysin kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämä korostaa niiden asemaa tase-erinä, eli ne ovat omaisuutta, joka voidaan rinnastaa arvopapereihin kuten osakkeisiin.
Tässä näkyy myös Carl Mengerin subjektiivinen arvoteoria: varoilla ei ole objektiivista arvoa, vaan niiden arvo perustuu siihen, mitä ihmiset ovat valmiita niistä maksamaan. Kryptovarojen arvo perustuu ihmisten käsityksiin niiden hyödyllisyydestä vaihtovälineenä, arvon säilyttäjänä tai spekulatiivisena sijoituksena. Markkinat luovat näin spontaanisti järjestyksen ilman keskitettyä säätelyä – aivan kuten Mengerin mukaan talouden tulisikin toimia.
Tämän myötä niiden käsittely taloudellisissa prosesseissa – kuten kirjanpidossa, verotuksessa ja tilinpäätöksessä – perustuu omaisuuserän luonteeseen. Esimerkiksi Verohallinnon tulkinnan mukaan kryptojen myynnistä saadut voitot ovat luovutusvoittoja, ei valuuttatulona käsiteltävää tuloa. Lisäksi kirjanpidollisesti kryptovara kirjataan esimerkiksi vaihto-omaisuudeksi tai sijoitusomaisuudeksi, ei rahavaraksi.
“Virtuaalivaluutta” on terminä harhaanjohtava: kryptot eivät täytä valuutan määritelmiä, eivätkä ne toimi sen edellyttämällä tavalla. Niitä ei takaa mikään keskuspankki, eivätkä ne ole juridisesti hyväksyttyjä maksuvälineitä. Kryptot ovat sijoituskohteita, joiden taloudellinen luonne vastaa varoja – ei valuuttaa. Virtuaalivarojen hyödyt ovat myös rahaa moninaisemmat, sillä maksuliikenne on vain yksi ominaisuus. Älysopimusketjujen tokeneiden haltijat voivat päästä erilaisiin digitaalisiin ominaisuuksiin sekä vaikuttamaan tokenin ominaisuuksiin äänestyksen kautta.
Tämän vuoksi termin virtuaalivara käyttöönotto olisi paitsi teknisesti tarkempaa myös käytännön kannalta selkeämpää. Se mahdollistaisi kryptojen käsittelemisen niiden todellisen käyttötarkoituksen ja juridisen aseman mukaisesti – osana nykyaikaista digitaalista omaisuutta.